Täällä on nyt syntynyt pari pipoa lisää.   Tällä kertaa tein pipot pienemmälle pikkuneidille ja kummitytölle. Nämä yksivuotiaiden pipot ovat vähän pienemmät, silmukoita 88 mutta muuten mitoitus on täsmälleen sama kuin ensimmäisessä pipossa (joustinneuletta 7 cm ja sileää 9 cm ennen sädekavennusta). Punaisen pipon tein kokonaan samalla silmukkamäärällä, turkoosiin lisäsin tuohon värikkääseen osaan 4 silmukkaa. En osaa sanoa, että oliko mitään merkitystä. Silmukoiden lisäämiseen päädyin kun punainen tuntui liian suipolta, mutta kuten sanoin, ei lopputulos ollut mitenkään merkittävällä tavalla erilainen ja eikä tuo punainenkaan loppujen lopuksi niin suippo ollut. Näitä pipoja tekisi mieli neuloa lisää kun tuota karamelli polkkaakin on vielä jäljellä, esimerkiksi oranssi voisi olla hauska. Mutta en tiedä kenelle näitä tunkisin, joten taidan tyytyä nyt näihin kolmeen tekeleeseen. 

Ja nyt viimein se isoäidinneliötäkki! Mietin pitkään, että millaisen torkkupeiton tekisin pienelle kummitytölleni. Tuttuun tyyliin toteutettu isoäidinneliötäkki jotenkin kyllästytti, mutta mitään uutta kuningasideaakaan ei meinannut millään löytyä. Garns studion sivuilla törmäsin viimein isoäidinneliöpeittoon, joka koostui isoista raitalangalla virkatuista neliöistä. Jokin peitossa ihastutti ja päätin soveltaa ohjetta. Langaksi valitsin jälleen tutun ja turvallisen seiskaveikan: roosa-ruskea-l.valkoinen (860) raitalanka ja yksivärinen grafiitti (044). Peitto koostuu kahdestatoista n. 21 cm x 21 isöäidinneliölapusta, joissa on 11 kerrosta. Kokoa peitolla on n. 95 cm x 70 cm. Isompien palojen lisäksi tämä peitto poikkeaa aiemmista tekemistäni peitoista myös yhdistämistavan osalta: virkkasin palat suoraan yhteen harmaata reunakerrosta virkatessani. Työ tuntui valmistuvan paljon nopeammin ja tekeminen oli mielekkäämpää kun tilkkukasan sijaan kasvoikin itse peitto. Viimeistelin työn parilla pylväskerroksella ja lopuksi virkkasin vielä piparkakkureunuksen koristamaan reunaa. Minusta peitosta tuli oikein hieno, ja kivasti vähän erilainen kuin aiemmin tekemistäni torkkupeitoista.  Värivalintakin osui kohdilleen: pehmeä mutta kuitenkin jotenkin sopivan "karhea" lopputulos. Kuvien poikkeuksellisen hyvän laadun selittää se, että ne on napannut siskoni :)